Satu yksisarvisesta

Olipa kerran yksisarvinen nimeltään Gabriel.  Hänellä oli paljon ystäviä.  KAIKKI hänen kaverinsa ihailivat häntä. Hän eli metsässä. Hän oli todella suosittu. Eräänä päivänä yksisarvinen vihastui ja se lähti kävelylle ja se napattiin. Se huusi: ”Apua!”. Mutta kukaan ei kuullut. Häntä pelotti.

Aamulla hän heräsi autotallissa. Gabrielia pelotti. Se mietti, että mitä jos se ei pääse ikinä pois. Hän kuuli outoa ääntä. Se olikin hänen ystävä Pikkumajava. ”Hei missä olen?” sanoi Pikkumajava. Gabriel kohotti olkapäitään. Gabrielin maha alkoi kiiltää. Hänen sarvensa alkoi pyöriä. Gabriel alkoi poraamaan seinää sarvellaan. Viidessä sekunnissa siinä oli kaksi metrinen reikä. He juoksivat kaupunkiin ja siitä metsään. Gabriel meni kertomaan ystävilleen kuinka he pakenivat autotallista.

Pahamainen Puumummo hihitti ilkeästi. Hihitys tärisytti kallioita. Metsän eläimet olivat peloissaan. Gabriel meni rohkeana eteenpäin. Hänen ystävänsä menivät pesiinsä. ”Pikkuorava, tee nopeasti loukku Gabrielille!” sanoi puumummo. ”Hyvä on” totesi pikkuorava. Pikkuorava alkoi taikoa magiaa. ”Juuri noin, hyvä!” Puumummo kannusti. ”Sain ansan valmiiksi.” Pikkuorava sanoi ylpeänä itsestään. ”Tule nopeasti!” Pikkumajava huudahti. ”Yritän harjoitella lentämistä.” Gabriel sanoi änkyttäen. Ystävykset menivät metsän pimeälle puolelle. ”Pelottaako sinua?” kysyi Gabriel pikkumajavalta.

Puumummo odotti Gabrielia. Gabriel saapui vihdoinkin Puumummon luokse. Pikkuorava taikoi ansan Gabrielin kimppuun. Gabriel taisteli ansaa vastaan. Lopulta Gabriel voitti, hän meni kotiin. Gabriel ja Pikkumajava pitivät isot juhlat.